Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Liisa ihmemaassa -filiksellä eka viikko

Ensimmäinen viikko uudessa ympäristössä on nyt takana. Nyt on jo selkiytyneet tietyt vakioreitit. Aika nopeasti sitä löytyy sopivat reitit. Onneksi tyttäreni on auttanut minua täällä valjastaen käyttööni sopivia sovelluksia, joista on ollut ihan käytännön apua muun muassa reittivalintojen tekemiseen. Nyt on asuntokin jo sitten valmis. Miehen ja tyttären kanssa raahattiin tänne kuluneena viikonloppuna pöydät, työtason, nojatuoli, sänky ja peili. Lisäksi muutamat talvivaatteet olivat tarpeen lisätä vaatevarastoon. Sen verran talvinen alkaa täälläkin keli olla. Näin alkuvaiheessa on olo vähän kuin Liisa ihmemaassa -sadussa. On paljon uutta nähtävää ja koettavaa. Olen kyllä nauttinyt valtavasti täällä olosta. Tuntuu siltä, että tämä on niin mun juttuni. Ensimmäinen viikko on kulunut melkoisella hurinalla. Toki aika nykyään menee muutenkin niin nopeasti, mutta nyt näihin päiviin ja tunteihin on toisaalta sisältynyt ihan hirveästi asiaa. Eli aika on ollut kovin täyteläistä. On saa

Lumi saapui etelään

Tänään saapui lumi. Odottelin sitä saapuvaksi jo aamuyöstä, mutta se antoi odottaa itseään aamupäivään asti. Tästä se taas talvikausi käynnistyy. Niin, sunnuntainahan siirryttiin jo talviaikaan. Tässä aamulta fiilistelykuva. Illalla oli maa valkeana. Ja kohta on joulu.

Muuttolintujen tavoin etelään

Olen enemmän kuin yllättynyt. Elämäni on tehnyt melkoisia kiepautuksia. Näköjään muutokset tulevat oikein rytäkällä sitten, kun niiden aika on. Se, mikä oli vielä kesällä vasta orastavana ajatuksena mielessäni, on nyt todellisuutta. Niinpä, vauhti hämmästyttää ja hengästyttää itseäni. Olen irtisanoutunut edellisestä työstäni ja parin päivän kuluttua aloitan uudessa työssä. Asuinpaikkani on vaihtunut Helsinkiin. Täytyy myöntää, että kuluneen kuukauden aikana fiilikseni ovat olleet todella ristiriitaiset miettiessäni, mitä ihmettä tässä oikein on tapahtumassa. Onko koko jutussa mitään järkeä? No, nähtäväksi jää, mihin tämä lopulta johtaa. Tilanne haastaa minut ja varmasti myös läheiseni monella tavoin. Kuitenkin, kun yksi tie on käyty loppuun, on uusien haasteiden edelle itsensä altistaminen keino uusiutua ja pysyä raikkaana henkisesti. Olen onnekas, että minulla on läheisiä, jotka ovat tässä tukenani. Ja joille ehkä voin itsekin tällä tavoin tarjota jotain uutta. Kuluneena viikonl

Matkalle jääneet

Tässä on muutama fiilistelyvalokuva aamusella tehdyltä kävelyretkeltä. Keskityin tällä kertaa tarkastelemaan ympäristöstä juttuja, joita kulkijoilta on sinne jäänyt.

Kahvilassa

On mukavaa istahtaa hetkeksi kahvilaan. Kupillinen maukasta kahvia ja herkullinen keksi tekevät ihmeitä pienelle ihmiselle - ainakin itselleni. Jo pienenkin hetken irtiotto tarjoaa mahdollisuuden hengähtää ja olla rauhassa ihmisten vilinässä. Mahdollisuuden olla vaan ja hemmotella itseään. Työssäkin on mukavaa pitää palaveria välillä kahvilaympäristössä. Kokemukseni on, että tutun toimiston ulkopuolella tarjoutuu mahdollisuus löytää ehkä vähän erilaisia luovia ajatuksia kuin kovin tutussa ympäristössä. Kun tavoitteena on tietyn tehtävän suorittaminen, tulee se tehdyksi myös tällaisessa ympäristössä. Kesällä minulla oli mahdollisuus piipahtaa Helsingissä muutamia kertoja. Suosikkikahvilani siellä on Robert's Coffee . Mukava paikka ja hyvä palvelu. Kyllä kelpaa. Taidankin sisällyttää syksyn suunnitelmiini viikoittaisen kahvitteluhetken ihanassa kahvilassa.

Lopulta oivalluksilla oman maun mukaiseksi

Ihanaa tehdä oivalluksia. Toisinaan voi viedä hyvänkin aikaa ennen kuin oivaltaa, että jotakin voi muuttaa ja tehdä toisin. Vasta tänä kesänä on lopulta syntynyt tunneside mökkiimme. Joo, olen viihtynyt täällä aiemminkin. Kuitenkin vasta tänä vuonna olen alkanut rakentaa mökistä todella meidän mökkiä. Yhdessä ollaankin miehen kanssa suunniteltu ja toteutettu remppaa täällä mökillä. Nyt tuntuu, että päivittäin tulee oivalluksia mökin remonttiin. Toisinaan eivät toimenpiteet ole suuria, toisinaan taas niiden toteutus vaatii useamman päivän työsarkan. Nyt on menossa neljäs viikko mökillä ja edelleen oivalluksia riittää tehtäväksi. Uusi työpiste Vaikka mökki ei olekaan mikään sukumökki, vaan täysin ulkopuolisilta ostettu, niin jollakin tapaa olen kuitenkin halunnut säilyttää vanhaa. Ja ehkä olen jotenkin mieltänyt, että vanhalla mökillä kuuluukin olla vanhanoloista. Viime vuonna hankin kyllä jo ensimmäiset uudenlaiset valaisimet raikastuttamaan mökin ilmettä. Kuitenkin vasta tänä k

Autenttista maisemaa

Lauantaiaamupäivällä Mäntän keskusta on vielä vailla väkeä. Vain muutama kulkija kiertää kylän kaduilla. Mieleeni kömpii ajatus kylästä kulttuuripaikkana. Ehkä kulttuuri on vaatinut myöhään yöhön oman osansa, joka näyttäytyy tässä hetkessä raukeuden ja joutilaisuuden olotilana. Lähdemme mieheni kanssa etsimään kylän fiilistä. Usein olemme ohittaneet yhden kylän kantapaikoista, johon päätämme kuitenkin tänä aamuna poiketa. Se on kylän linja-autoasema ja siellä oleva kahvio Linjis. Paikka viehättää autenttisuudellaan. Paikasta välittyy itselle kylämäisyys sopivana pienuutena ja selkeytenä. Palvelu on erinomaista ja tarjoilut suussasulavaa. Linjiksen terassilla on itsekin raukeasti istuskellen ja aikaa kuluttaen mukava katsella satunnaisten kulkijoita olemista ja touhuamista. Vähitellen väkeä kertyy kylän kauppapaikalle yhä enemmän. Tänne tulen toistekin.

Luomua lähiruokana

Eka lomaviikko on käynnistynyt mökkeilyn merkeissä. Olen vasta oivaltanut, miten maalla olo tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia hankkia lähimaastosta ruokaa. Ja vieläpä ihan luomua. Olenkin tänään tutustunut maastoon ihan uusin silmin. Jo pihapiirissä löytyy monia mahdollisuuksia. Keräsin talteen punaisia viinimarjoja ja mustien viinimarjojen lehtiä. Lisäksi uskaltauduin nokkospuskaan keräämään nokkosen lehtiä. Netistä tutkien sain selville, että esimerkiksi viinimarjojen lehdistä voi tehdä vaikka teetä. Ja nokkosia voi laittaa vaikka lättyihin. Kuivatan lehdet ja hienonnan ne sitten. Punaisia viinimarjoja laitoin pakkaseen. Osan söin tuoreena. Tosin ihan niin luomu en vielä ole, että olisin syönyt ne suoraan puskista. Vähän laitoin sokeria niihin, niin oikein hyviä olivat. Siinä satoa kerätessä osuin mesimestaan, jossa oli kantaporukka koolla.

Kun ote kirpoaa...

Viime viikolla oli muutamia aika raskaanoloisia päiviä. Kuntoprojekti ei edennyt toivotusti ja olo tuntui väsyneeltä. Tuntui, että nämä päivät eivät todellakaan olleet mun juttuni, vaikka niistä jollakin tavoin läpi rämminkin. Lojuttuani tällaisessa olotilassa jonkin aikaa, tein lopulta tilanteesta analyysin. Tässä muutamia kriittisiä kohtia, joissa juttu taisi mennä osittain pieleen. Ensinnäkin aiemmasta poikkeava leivän mussutus ei ollut hyväksi. Toinen asia oli se, että jätin väliin säännöllisen, kunnon hikisen juoksulenkin. Kuvittelin, että työmatkan kulku pyörällä riittäisi, mutta väärässä olin. Kuntoni on sen verran noussut, ettei pyörämatka nosta kunnolla sykettä eikä tuo hikeä pintaan. Jätin juoksulenkin väliin, kun oli olevinaan kiire tai muuten ei oikein sopivaa hetkeä lenkkiin. Siinä se sitten lenkin väliin jättäminen ja kehno olo ruokkivat toisiaan. Kolmantena juttuna oli stressaavien asioiden jättäminen puhumatta. Neljäntenä oli tässä yhtälössä kasvava veto ei-niin-hyvää

Kun salaatti tulee korvista tai salaattia ei ole

Tässä pikainen postitus arkisesta tilanteesta. Mulla on kulunut salaattia melkoisen paljon. Viime päivinä on tuntunut, että sitä taitaa tulla jo korvista ulos. No, tänään kuitenkin sellainen tilanne, että salaatti oli ihan finaalissa. Siinä sitten arpomaan, että mitä sitä söisi. Tarjolla oli murekekastiketta, mutta mitä sille pariksi. Onnistuin löytämään jääkaapista kesäkurpitsaa ja kurkun. Pieni nykerö voita pannulle ja siihen kesäkurpitsa viipaloitu ja mukaan mausteita. Kurkku vielä kuutioiksi ja sitten raaka-aineet lautaselle. Lisäsinpä vielä päälle oliiveja, jotka olen lisännyt ruokavaliooni sinihomejuustoa ja valkosipulin ohella tänä keväänä. Tämä sekoitus oli kyllä maistuvaa ja vei nälän treenin jälkeen oikein hyvin. Päälle vielä kupillinen kahvia ja jälleen oli yksi tyytyväinen nainen täällä. Huomenna onkin sitten mulla vapaapäivä ja keväisen Helsingissä pikaisesti. Jospa ehtisin piipahtaa museossakin siellä.

Hyvällä sykkeellä mennään ... edelleen

Aiemmin en ole oikein pitänyt pyöräilystä, mutta nyt se on musta kivaa. Olen kevään ja kesän aikana polkenut työmatkat pyörällä aina kun mahdollista. Matkantekoa helpottaa tietysti se, että matkaa on vain seitsemän kilometriä ja baanalla ei ole juurikaan isoja mäkiä. Ainoastaan pari mennen tullen. Oman kunnon kehittymisen huomaa hyvin siinä, että näissäkin mäissä menin kuitenkin alkuun pyörän pienimmällä vaihteella, mutta nyt se sujuu vaivatta jo isommallakin vaihteella poljettaessa. On se vaan hieno fiilis, kun maisemat vaihtuu nopeasti ja samalla voi olla niin läsnä tuulessa :) Ai niin, piti vielä hehkuttamani yhtä juttua. Nyt kun vaatekoko on muuttunut, niin sovitin eilen päälleni muutamaan ulkotakkia. Ne eivät ole mahtuneet minulle pitkähköön aikaa eli on useampi vuosi kulunut siitä, kun olen niitä pystynyt käyttämään. Mutta nyt niissä menee vetoketju ja napit kiinni. Ei pöllömpi juttu. Näillä tänään. Mukavaa päivää myös sinulle!

Tää teksti on niin pientä

"Tää teksti on niin pientä" - valokuvataiteen produktion tavoitteena on havainnoida, kerätä ja tuoda esille 40- 50-vuotiaiden naisten iän mukanaan tuomia muutoksia ja näihin liittyviä kokemuksia.   Idean produktion aiheeseen sain omista iän mukanaan tuomista muutoksista ja näihin liittyvistä kokemuksistani lähestyessäni 50 vuoden ikää. Lisäksi olen kuullut iän tuoneen mukanaan vastaavia muutoksia myös toisille ikäisilleni naisille. Osaan niistä liittyy neutraaleja, osaan negatiivisia ja osaan myönteisiä kokemuksia. Yhdistän produktiossa omat ja toisten ikäisteni naisten kohtaamat muutokset ja niihin liittyvät kokemukset. Muutokset ja niihin liittyvät kokemukset esitän valokuvina, joissa naiset ovat halutessaan itse mukana. Kuvissa voi olla mukana myös esimerkiksi esine, joka yhdistyy naisen kohtaamaan muutokseen. Toivon myös aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Omista muutoksista ja niihin liittyvistä kokemuksistaan kertoessaan ei tarvitse sitoutua kuvaukseen. Osal

Yksi tavoite saavutettu

Jes, mä olen normaalipainoinen virallisen painoindeksilaskurin mukaan! Ei sinänsä iso juttu maailmankaikkeudelle, mutta iso juttu mulle. Sinänsä jännästi mennyt tämä projekti maaliskuun alusta, että on edennyt vähän niin kuin kaiken muun menon ohessa huomaamatta. Ja tässä projektissa olen kyllä saanut todella paljon itselleni hyvää oloa. On aika kivaa, kun on myönteinen ongelma siitä, että aiemmin käyttämäni vaatteet ovat nyt liian isoja. Laitoinkin suosilla pois vanhoja vaatteita. En nimittäin aio varautua millään tavoin siihen, että niille olisi jälleen tarvetta. Nyt on mukavaa käydä vaateostoksilla, kun mahtuu useisiin mukavan näköisiin ja oloisiin vaatteisiin. Voi valita mitä haluaa sen sijaan, että mihin mahtuu. Normaalipainoni saavuttamisen kunniaksi mieheni aloitti "Kesässä 2016 kuntoon -projektin". Mieheni innoittamana päätin ottaa loppukirin omaankin projektiini ja katsoa vieläkö meikäläiseltäkin löytyisi esille saatavat vatsalihakset. Suunnitelmissa kolmen vii

Viikonlopun fiiliksiä

Yllättävän paljon sitä mahtuu viikonloppuun juttuja. Perjantaina kävin katsomassa Tampereella Valokuvakeskus Nykyajassa juuri avatun valokuvanäyttelyn. Voin lämpimästi suositella tutustumista tähän näyttelyyn, jossa on Martti Jämsän ja Maija Holman teoksia. Ajattelin itsekin mennä vielä uudelleen katsomaan näyttelyn. Huomaan, että kuviin pitää oikeasti keskittyä ja rauhoittua olemaan läsnä kuvan ja siitä heräävien ajatusten ja tuntemusten kanssa. Näihin näyttelyihin pitäisi oikeasti käyttää enemmän aikaa. Ainakin itse saan niissä usein uusia ajatuksia ja oivalluksia matkalleni. Arkisina asioina oli ruohonleikkuuta, jota tasaisesti omakotiasujalla riittää. Siinä samassa tuli huomattua myös se, että juhannusruusu kukkii myös täällä meillä. No, pianhan se juhannus jo onkin. Eeliksen kanssa tuli myös lenkkeiltyä. Ja mukavaa oli myös se, että tuli tavattua pitkäaikaista ystävää.

Minidokumentti: Yhteiskunnallisena epäkohtana kestävän kehityksen haasteet

Valokuvauskurssilla tehtävän minidokumenttini aiheeksi valikoitui yhteiskunnallisista epäkohdista kestävän kehityksen haasteet. Jatkuvan talouskasvun tavoitteet polkevat mielestäni liian usein maahan luontoa ja ihmisten luontaista suhdetta siihen. Metsäpolulla astelemisen sijaan mennään monesti kuntosaleille juoksumatoille. Puhtaan ravinnon sijaan voidaan syödä vähäravinteisia valmisruokia pikaruokaloissa nopealla tahdilla. Koen, että talouskasvuun liittyy vahvasti myös valta ja sen epätasainenkin jakautuminen. Muutoinkin elämä tuntuu monesti kiertyvän nopeatempoiseksi - tässä hetkessä tapahtuviksi yksittäisiksi asioiksi. Tällöin elämä voi olla sirpaleista sinkoilua paikasta ja asiasta toiseen lauman mukana. Ihmisen suhde itseensä ja muihin tuntuu muuttuvan monimutkaisemmaksi kuin mitä se on ollut aiemmin. Lisäksi pirstaleisuus voi tuoda mukanaan kokonaisuuksien hallinnan hämärtymisen. Vaikka ihmisillä usein onkin oman alansa erityisosaamista paljonkin, voivat he kuitenkin tarvita

Juhlan aika

Nyt on juhlan aika. Perheemme nuorimmainenkin valmistui ammattiin. Suvussamme on nyt ensimmäinen virallinen maanrakentaja. Olen äitinä ylpeä lasteni saavutuksista. Aina ei ole polku ollut suoraa ja tasaista. Toisaalta niinhän sitä sanotaan, että samaan tulokseen voi päästä monia eri reittejä edeten. Ja tänään on taas yksi maali saavutettu ja repussa on monta kokemusta tuomassa syvyyttä tehtyyn matkaan. Tänään on Lauran kanssa leivottu. Nyt on juhlaan valmiina herkkuja kuten mansikkajuustokakkua, voileipäkakkua ja korvapuusteja. Onnitteluni kaikille teille ammattiin valmistuneille ja ylioppilaille. Kannustukseni myös kaikille teille, jotka vielä ehkä etsitte suuntaanne ja olette jossakin kohtaa matkalla maaliin.

Unelmieni työpiste - tässä ja nyt

Tässä se nyt sitten on. Uusittu työpiste. Juuri sellaisena kuin toivoinkin sen olevan. Olen onnellinen. Sain siihen juttuja, jotka muistuttavat minua tärkeimmistä ihmisistä ja asioista elämässäni. Ja samalla tila tarjoaa ihanan, toimivan sopen työskentelyyn. Tänään pidän vapaapäivän. Ja tottuneeseen tapaan en ole yksin :) Ihanan alkavan viikon toivotukset teille kaikille. t. Mari

Flunssalla mennään

Tauti jyllää. Ei sille mitään mahda. Viikonloppu on mennyt meikäläiseltä hiljaisissa merkeissä. Noin ihan niin kuin kirjaimellisesti. Sanoja ei ole hirveästi tullut viljeltyä nyt, kun ääni on aika kadoksissa. Toisaalta, kun mies on ollut mökillä ja poika menossa kavereiden kanssa, ei sitä tietysti ihan kauheasti ole sanoja tarvinnutkaan kotona käyttää ääneen. Koirien kanssa kotona köpötellessäni on riittänyt lähinnä se, että koirilla on ollut ruokaa kahdesti päivässä ja uloskin ovat päässeet. Tyttöjen kanssa on viestintä sujunut tekstimuodossa. Treeni on auttamatta jäänyt väliin sitten maanantain, jolloin vielä sinnikkäästi tein lenkin illalla kurkun kipeytymisestä huolimatta. Toisaalta, nyt olen saanut viikonlopun aikana kurottua umpeen univelkaa, jota tämän viikonlopun unen tarpeen perusteella on viime aikoina syystä tai toisesta kertynyt. Niin, ja onhan tässä kotioloissa pyöriessäni ollut hyvä mahdollisuus paneutua työhuoneen uudelleenjärjestelyyn aina niinä hetkinä, kun virtaa

Auto jäädytti perheenäidin

Tiistaina uutisoitiin traagisesta tapahtumasta Pirkanmaalla. Perheenäiti oli lähtenyt liikkeelle autollaan saatuaan valmiiksi tavaroiden siirron paikasta A paikkaan B. Raskaan kassialmailun ja kevään helleaallon uuvuttama nainen käynnisti autonsa. Siinä samalla hän tuli käynnistäneeksi myös autonsa ilmastointilaitteen. Nainen ehti jatkaa autolla ajamista ja ilmastointilaitteen jäädytyksen alaisena olemista puolen tunnin ajan. Tämä oli ilmeisesti liian kauan, sillä auto ehti jäädyttää naisen. Tämän seurauksena naisella todettiin seuraavana aamuna äänen käheytyminen ja ikävä kurkkukipu. Naisen tila on tällä hetkellä paranemaan päin. Leppoisan viikonlopun toivotukset teille kaikille :)

Keväässä 2016 kuntoon projekti etenee

Tein alkuvuodesta päätöksen laittaa elämäni kuntoon sisäisesti ja ulkoisesti kevään 2016 aikana. Projekti on edennyt lupaavasti. Olen löytänyt jälleen liikkumisen imun ja ilon. T ämä taas on kulkenut käsi kädessä terveellisemmän ruokavalion kanssa. Oloni on nykyisin virkeämpi ja jaksan tehdä monia ihania juttuja. Näistä tulee hyvä kokonaisvaltainen hyvä olo ja elämä maistuu. Kerranhan tässä vaan eletään, joten miksei ottaisi siitä kaikkea iloa irti. Jotta muutos on mahdollinen, täytyy itsellä olla käsitys nykytilasta ja tavoitteista. Tätä kautta löytyy sopivat yksilölliset keinot. Täytyy myöntää, että muutoksen tekeminen vaatii itseltä sanojen lisäksi tekoja ja siirtymistä myös mukavuusalueelta ulos. Toisaalta voi olla itseensä tyytyväinen pystyessään muutokseen. Tietysti tärkeää on ollut myös läheisten tarjoama tuki. Projektini jatkuu vielä kesäkuun ajan ja sitten varmaankin toivotussa tilanteessa. Pitkäjänteisyys ei ole aina vahvimpia puoliani, mutta tässä muutoksessa ei oikeastaan

Vanhalla tulitikkutehtaalla

Kävimme kaverin kanssa vanhalla Tulitikkutehtaalla, joka sijaitsee Tampereella. Tehdas perustettiin vuonna 1926 ja siinä se toimi vuoteen 1970 -luvulle asti. Tämän jälkeen siinä toimi Autotalo Pekka Mäkinen. Nyt rakennus on tyhjillään. Rakennus on aivan käsittämättömän hieno. Oli ihan uskomaton kokemus käydä siellä ja kokea historian havinaa. Myös rakennuksen seiniin tehdyt graffitit olivat vaikuttavia. Yhdestä huoneesta löytyi vanhoja asiakirjoja jopa vuodelta 1969. Olipa siellä jonkun vanha työtakkikin papereiden alla. Talletin filmille muutamia Autotalo Pekka Mäkisen firmasta jäänteitä papereita. Kiipesin ylimpään kolmanteen kerrokseen. Täytyy myöntää, että siellä sydän kyllä pomppaili. Rappuset menivät nimittäin lasittoman ikkunan kohdalta. Katsoessani siitä ulos, oli näköpiirissä melkoinen pudotus sieltä ylimmästä kerroksesta. Jännitystä aiheutti myös se, että katsoessani kattoa sisältäpäin oli katto suurelta osin hajonnut ja

Dokumenttisarjan aihetta etsimässä

Valokuvausopintojen edistyessä on meillä nyt tehtävänä värillisen dokumenttisarjan laatiminen. Aiheen tulee koskettaa yhteiskunnallista epäkohtaa, joka voi olla esimerkiksi poliittinen, sosiaalinen tai ekologinen. Työn tulee olla valmis ensi keskiviikkona. Nyt siis ensiksi työn alla valita jokin tietty epäkohta. Mikähän se voisi olla? Otan mielelläni ideoita vastaan. Otin muuten jälleen muutamia uusia kuvia. Löydät ne osoitteesta https://unsplash.com/mari .

Uutta oppimassa

On tylsää tehdä juttuja pitkään aina samalla tavalla itseään toistaen. Lainasin tyttäreltäni Blog by the book -kirjan, jonka ovat kirjoittaneet Toikkanen ja Kananen. Siitä ehkä tarttuu jotakin uutta myös omaan blogiini. Valokuvaukseen liittyen saan ensi viikolla uuden objektiivin, joten silläkin saraa on uutta kivaa tiedossa. Ihanan viikonlopun toivotukset jokaiselle!

Tuoksujen ja makujen maailma

Lopetin makean eli makeisten, keksien ja pullien syömisen viisi viikkoa sitten. Niiden tilalle on löytynyt muita ihanuuksia - makuja ja tuoksuja.Yksi näistä on maustettu kahvi, jota on mukava keittää päiväkahviksi vapaapäivinä. Jo pelkkä kahvin tuoksu tuottaa mielihyvää. Myös salaateista on löytynyt ihanuuksia kuten tämä salaatti, jossa on valmiiksi sekoitettuna jääsalaattia, friseesalaattia, paksoita, thai-basilikaa ja tatsoita. Tässäkin jo pelkkä tuoksu tuo ihanaa oloa. Salaattiin kun yhdistää vielä kinkkua ja vuohenjuustoa on makuhermoja kutkutteleva herkku valmis. Iltapalaksi on herkkuna luonnonjukurttia, johon pilkottu sekaan banaani. Ja koska teen aamuisin smoothien, jossa on banaania, avokadoa ja tuoremehua, tuntuu että näitä raaka-aineita saa kantaa kaupasta kotiin useamman kerran viikossa. Tuntuu muuten paljon mukavammalta puputtaa näitä kuin makeaa niiden sijaan. Tänään tein pitkästä aikaa paistettuja silakoita. Helppoa hommaa niiden teko. Pyöritellään kan