Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Ihanat uintitreenit

Uinnissa on tullut pidettyä reilun kahden viikon tauko. Vähän jännitti, miten meikäläisen käy. Ensimmäiset 10 minuuttia oli aika tahmeaa, ja mietin jo, että tässäkö tämä uiminen nyt sitten oli. Kuitenkin tämän jälkeen lähti uinti mukavasti rullaamaan. Lopulta en enää edes pitänyt paljon taukoa altaan päässä, vaan pulahdin uudelleen matkaan. Hyvä ettei vesi roiskunut altaan reunalla kuin uintikilpailuissa konsanaan. Menin koko aamutreenin pullikset apua. Voisi ajatella, että noinkohan treeni sitten kantaa, mutta uskon, että pullisten avulla sain keskityttyä ylävartaloon - käsivetoihin ja hengitykseen. Kerran menin altaan päästä päähän räpylät käsissä, mutta se oli kyllä jotain ihan kamalaa pullisten odottaessa altaan reunalla. Palasinkin pikaisesti pullisten kanssa kauhomaan ja heitin räpylät koriin. Kuitenkin - niillä varmasti saisi hyvin voimatreeniä käsiin. Täytyy kuitenkin konsultoida kaveria, että voiko räpylöiden kanssa käyttää samanaikaisesti pulliksia. Sykemittarini mittaa m

Vähemmän on enemmän.

Vähemmän on enemmän - näin uskon. Nautin siis hetkestä. Olen tässä. Olen puutunut naamakirjan jatkuvaan tykkäämisen virtaan. Pidän taukoa. Ensimmäisenä päivänä olo on raukea. Aikaa on ruhtinaallisesti olla vaan. Ihana tunne olla päivittämättä mitään. Toisaalta - onhan siinä myös vierauden tunnetta. Helpottavaa.

Hyvällä sykkeellä

Liikunnan imuun on ihanaa päästä. Silloin on oikein halu liikkua. Sitä suorastaan tarvitsee päivittäin. Yhden päivän lepo tuntuu ikuisuudelta, vaikka onkin varmasti kropalle välttämätön. Tämä on ihanaa myönteistä riippuvuutta. Nälkä kasvaa syödessä. Harjoitusohjelman saanti viikon alussa on juhlahetki... vähän kuin olisi henkinen karkkipäivä. Eri harjoituskertoja asettelee kalenteriin sopiviin kohtiin. Säätiedotukset katsoo sillä silmällä, että mikä päivä viikosta sopii parhaiten pitkään lenkkiin ja milloin on vuorostaan paras aika sisätiloissa tapahtuvalle harjoittelulle. Netistä katselee uutta uimapukua ja urheiluliikkeessä kiertää sopivia urheiluvälineitä etsimässä. Sanotaan, että välineet eivät tee urheilijaa. Näin varmasti. Kuitenkin sopivat välineet tekevät harjoittelusta huomattavasti miellyttävämpää ja toimivampaa. Viikoittaiset harjoittelumäärät ovat itselläni hyvinkin kohtuulliset eli eivät suuret. Tällä hetkellä varmaakin maksimisuoritus itselleni suhteessa aiempaan urhe

Uuden alku - olkoon elämä kaunis

Päivät häviävät mustaan aukkoon... tulet töihin ja huomaat kahdeksan tunnin hävinneen johonkin? Illat hukkuvat pimenevään iltaan. Perjantai tulee vastaan aina yhtä nopeasti ja yllättäen? Kuukaudet vaihtuvat kuin itsestään? Vaikka tunnet tekeväni aina vaan enemmän koet ettet saa kuitenkaan riittävästi aikaiseksi? Kuulostaako tutulta? Tässä lienee klassiset merkit siitä, että olisi hyvä tehdä jotain ihan päinvastaista kuin tiivistää tahtia. Kun oma toiminta lopulta tuntuu nikertyvän hiiren takin ompelemiseksi, on varmaan viimeistään silloin syytä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan tilannetta. Jos tilanne kuulosti tutulta, istahda siis ja vedä rauhassa happea sisään ja ulos - sisään ja ulos. Anna katseen löytää kauniita asioita ja nauti lempeän tai ravistelevan tuulen kosketuksesta ihollasi. Nauti hiljaisuudesta tai laita lempimusiikkiasi pauhaamaan. Asettele sitten mielessäsi elämäsi tärkeimmät asiat astiaan ja täytä vasta sen jälkeen astiaa ehkä kuitenkin elämän kokonaisuuden kannalta

Uuden opettelua ja oppimista

Aloitin vuoden alussa liikkumisen tiiviimmällä rytmillä kuin aiemmin. Jonkin verran on mennyt aikaa juostessa, kävellessä ja soudellessa. Myös kuntopyörällä on tullut mentyä.   Kaverin innostamana löysin uuden jutun, nimittäin triathlonin. Ajatus lajista on hautunut hyvän aikaa. Vuoden alussa päätin opetella uuden taidon ... kroolauksen. Katselin videoita ja menin täyttä tahtoa täynnä Hotelli Presidentin altaalle  ajatuksenani oppia koko setti yhdellä kertaa. No, kyllähän sen tietää mitä siitä tuli... tai siis jäi tulematta. Eihän siitä mitään tullut. Ajattelin taidon oppimisen olevan lähes mahdotonta. Jo kasvojen laittaminen pinnan alle tuntui kauhistuttavalta. No, aikaa kun on kulunut, ja olen uudelleen aloittanut harjoittelun. Minulla on ollut onni saada hyvää ohjausta ystävältäni. On niin hienoa, kun kerta kerran jälkeen huomaan aina oivaltavansa tästä jutusta uutta ja ainakin tuntuu siltä, että veto vedolta - sukellus sukellukselta taidon kehittyminen etenee. Ja sitten on viel

Kaikki tai ei mitään

Eelis on ollut mummolassa hoidossa viikonlopun. Eelis on kyllä melkoinen energiapakkaus. Vähän niin kuin mummonsakin - menee joko ihan täysillä tai on sitten ihan pysähtynyt. Toisinaan kun on niin vaikeaa löytää jotakin siitä väliltä. Kun on jostakin innostunut, niin siinä haluaa sitten olla sitten ihan täpöillä mukana. Samoin myös niissä tilanteissa, kun on vaan pakko jaksaa painaa pitkää päivää, niin tulee tehtyä ihan täysillä. Toisinaan jos sitten ei oikein ole enää niin innostunut, huomaa voimien alkavan olla vähissä tai on muutoin varaa hiljentää, on silloin sopiva aika olla aikalailla pysähdyksissä ja ladata akkuja tulevaa varten. Joskus on nuorin lapsista sanonutkin, että ei ole vain kaikki tai ei mitään -tilanteita, vaan niiden välillä voi olla monia asteita. Näin esimerkiksi silloin, kun "neuvotellaan" päätösten pohjaksi. Juu, näin se tietysti on. Tekemisessä sen vaan tuppaa tässä matkalla välillä unohtumaan. Ja kaipa se on niinkin, että kukin taaplaa yksilöllisell

Sunnuntaifiiliksissä

En tiedä mikä tai mistä minuun iski tänä aamuna pirteysaalto, mutta sen seurauksena tuli meikäläisen tehtyä kotona siivoushommia. Täytyy kyllä myöntää, että nyt on hyvä fiilis. On aina jotenkin niin ihanaa, kun saa siivoustyöt tehtyä ja näkee ympärillään puhtautta. Loppujen lopuksi se ei edes vie paljon aikaa. Lähinnä kyse on aloittamisen ajoittaisesta vaikeudesta. Tässä on muutama kuva metsäreitiltä, johon tänään Figin kanssa suunnistin. Matkaan. Keitäs täällä on tänään ollut?  Puiden suojassa.    Tää hajustus on himskatin tarkkaa hommaa. Joo ... kyllä se on ollut Pete taas baanalla .     Pitsihelma. Oikein ihanan sunnuntain toivotukset teille kaikille. t. Mari  

Ihan metsässä - onneksi

Hei, Kotimme läheiseltä pellolta on kerätty vilja talteen, ja nyt pääsee taas koiran kanssa lähes kotiovelta suoraan metsään. On se vaan mainio paikka. Viikonloppuisin on mukavaa "mennä metsään" tekemään koiran kanssa pieni kierros. Silloin huomaa taas, miten ajatukset lähtevät luovasti liikkeelle, ja mieli sekä kroppa virkistyy jo pienenkin hetken ansiosta. Voi vaan toivoa, että tämä metsä säilytetään, eikä kaavoiteta asumis- tmv. käyttöön. Kyllä metsässä on taikaa.

Keep it simple

Tässä tekstiä muutamien viikkojen takaa... kovin menee filosofiseksi.... *********** Sunnuntaiaamun ratoksi löhöilin sohvalla. Kohdalle osui tv-ohjelma, jossa keskusteltiin muun muassa taloudellisesta köyhyydestä. Puhujina oli kaksi miestä, jotka olivat kokeneet köyhyyttä lapsuudessaan, sekä nyt ollessaan aikuisia. Toinen miehistä totesi, että köyhyydessä on vain pieneltä osin kyse rahasta. Iso asia on sukupolvelta toiselle periytyvä sielunmaisema. Mies kuvasi asiaa siten, että koska valinnan mahdollisuuksia ei ole ollut, ei myöhemminkään pysty näkemään erilaisia vaihtoehtoja, vaan pysyy samalla reitillä. Jotenkin ajattelin mielessäni, että liittyykö tämä siihen, että yksilön näkökulma on hyvin rajoittunut, ja tavallaan se sulkee pois myös mahdollisia olemassa olevia mahdollisuuksia. Mies kuvasi tätä myös siten, että elämä on hyvin kapeutunutta. Aloinkin miettiä, että missä määrin ihminen itse tällöin määrittää olosuhteitaan ja niihin sisältyviä mahdollisuuksia ja rajoituksia. Ja ova

Ihana syksy

Kesä tarjosi lämpöä enemmän kuin saattoi odottaa. Nyt on keli selkeästi kääntynyt syksyyn. Nautin siitä, että ilma on raikas ja siinä on jo ripaus syksyn tuoksuja. Myös myrskyisät puhurit ja äkilliset, voimakkaat sadekuurot synkkine pilvineen ovat virkistäviä. Taivaalla näkyy loistavia salamia ja ukkosenjyrähdys niiden jälkeen tuo esille luonnon mahdin. Syksyllä myös arki palaa "uomiinsa" ja tuo arkeen rytmiä. Lähellämme on viljaisaa peltoa. On virkistävää iltaisin koiraa ulkoiluttaessa katsella viljan aaltoilevaa liikettä tuulen sitä tuivertaessa. Myös maasta nouseva kosteus tuo sadunomaisen tunnelman. Illan kasvava pimeys tuo oman yksityisyyden ulkona liikkumiseen.

Pihistelyhaippailua

Käytin kesälomalla yhden aamun perheen talousbudjetin laadinnassa. Kaikenlainen suunnittelu on ihanaa, ja tämäkään ei tuottanut pettymystä. Olen toki joskus aiemminkin näitä laatinut,  mutta jostakin syystä ne ovat jonnekin ensihuuman jälkeen unohtuneet. Kaivoin netistä Marttojen taloussuunnitelmapohjan , johon on helppoa lisäillä omia juttuja. Ajatuksenani oli ottaa kuukauden kokeilujakson tähän pihistelyhaippailuun. Ajatuksenani ei silti ole aloittaa dyykkausta uutena juttuna, vaikka siitä varmaan saisikin uusia kokemuksia. Ajatuksenani oli myös pitää päiväkirjaa, johon voisin kirjoittaa kokemuksiani siitä, miten välttää ostamista ostohimon iskiessä. Ja sitten, jos kirjaisin vielä mitä olen meinannut ostaa, niin näkisin paljonko olen pihistelyllä säästänyt. Olen kylläkin jo alkanut opetella tällaista heräteostamisen välttelyä. Aiemmin tarttui aika helposti kaikkea mukaan, mutta nyt on ollut helpottavaa huomata, miten olen voinut välttää ostamista tällaisissa tilanteissa. Se on aika

Joskus vaan on hyvä antaa ihan täysillä v....taa

Elämässä on ylä- ja alamäkeä...valoisaa ja varjoisaa puolta... joo - tiedetään. Esimerkiksi tilanteet, jolloin asiat eivät yrityksestä huolimatta onnistu, tai joissa esimerkiksi kokee itseään loukatun, voivat todellakin v.....taa. Toisinaan voikin olla ihan paikallaan jäädä tähän fiilikseen rypemään ja oikein sukeltaa näihin syövereihin kuulemaan niiden sanomaa. Tukalaksi tilanteen tekee pidemmän päälle se, jos ei ymmärrä tai ei omaa välineitä päästä näiden fiilisten syövereistä takaisin happipitoiseen vapauteen. V...tuksen ollessa pahimmillaan ei todellakaan välttämättä jaksaisi kuulla tai lukea hyvää tarkoittavia sanontoja, kuten "kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen aukeaa" tai "vaikeuksien kautta voittoon" . Silloin voi tehdä mieli sanoa Alankoa siteeraten, että "tunne positiivinen ajattelu hanuriisi" . Muutama aihetta kuvaava laulu ehkä aukaisee v...tuksen fiiliksen syvyyttä: Ismo Alanko Säätiön Vituttaa  ja Tommy Taberman Kiitti Vitusti  .  V......se

Avartava kesäloma

Kesäloma alkaa olla viittä vaille valmis. Ensi maanantaina palaan jälleen sorvin ääreen. Mitä lomalta on sitten jäänyt päällimmäisenä mieleeni? Vaikka en olekaan hirveän paljon missään liikkunut, koen maailmankuvani laajentuneen suuresti. Kuten muutoinkin elämässä, niin iso osa asioista on tullut pyytämättä. Osa asioista on koskenut suoraan itseäni, osa läheisiä tai muita kohtaamiani ihmisiä. Osa asioista on ollut ei-niin-kivoja ja osa enemmän kuin toivottuja. Yksi suurimmista asioista on ollut käytännön havainto siitä, miten suuria asioita nuoret ja nuoret aikuiset arjessaan kohtaavat ja joiden kanssa heidän tulee keinolla tai toisella pärjätä. Pärjäämisen keinoja on varmasti monenlaisia - osa on yksin, toisilla on ympärillään tukea antavia ihmisiä. Ihmissuhteisiin liittyy varmasti monenlaisia kokemuksia - hyviä ja huonoja. Nuorten ja nuorten aikuisten tilanteisiin voi liittyä vanhempien tai elämänkumppanin päihderiippuvuutta / mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä ja laiminlyönt

Iltatunnelmissa

Tänä kesänä on sää ollut lempeä lomailijoita kohtaa. Lämmöstä on saatu nauttia täysin siemauksin. Illassa onkin sen vuoksi oma viehätyksensä, kun lämpötila laskee ja ihanan raikas viileys tarttuu ihoon. Silloin voi hetken hengähtää ja nauttia kesäillan rauhallisuudesta. Tässä on muutama kuva mökiltä kesäillan tunnelmista.    Aurinko iltapukeissa.           Makuuhuoneen ikkunasta avautuu rauhaisa maisema. Ihan ikkunan vierellä koivu värähtelee rauhaisaan tempoon tuulen tarttuessa sen lehtiin. Kauempana siintää järven tyyni pinta ja tuulessa suhisevat heinät.   Tässä maisemassa mieli lepää.     Heinikossa suhisee.             

Lomaluovuutta toisella lomaviikolla

Kesäloman toisella viikolla on päässyt vähitellen lomafiilikseen. Aika mukavaa huomata, miten ajatuksen alkavat löytää uusia reittejä tässä lorvailun fiiliksissä. Ei sillä, etteikö luovuutta olisi arkenakin, mutta nyt huomaan selvästi, että alan suunnitella uusia juttuja.   Arki-iltoina tutkimuksen aineiston analyysin tekeminen on ollut itselläni aika jähmeää. Tunnin parin aika illassa ei oikein omalla kohdallani riitä. Ja sitten, kun edellisestä kerrasta on kulunut jo jonkin aikaa, on aloittaminen aina työläämpää. Siihen se sitten onkin analyysin työstäminen stopannut. Onneksi olen kuitenkin saanut valmiiksi jo osan opintojen yhteisistä kursseista yhden artikkelin lisäksi. Ja nyt, kun sain yhdet toiset, työhön liittyvät opinnot vietyä loppuun, on enemmän aikaa keskittyä työn ohella nykyisiin opintoihin. Tavoitteena on saada toinen artsu jonkinlaiseen kuosiin vielä syksyn aikana... ehkä. Ainakin nyt on ollut tosi mukavaa tehdä jälleen analyysia. Sekin on jännä juttu. Yhdessä hetke

Reenaamisen maussa

On aina yhtä yllättävää, miten liikunnan ottaminen osaksi päivärutiineja käy niin huomaamatta. Syntyy flow, joka kantaa eteenpäin. Päivä ilman liikunta-annosta tuntuu puutteelliselta. Tehdystä liikuntasuorituksesta tulee hyvä olo kroppaan ja mielelle. Kun tähän vielä ainakin yrittää yhdistää suhteellisen oikeanlaisen ruokavalion, alkaa yhtälö olla aika hyvä. Uskoisin, että nämä kaksi ovat asioita, jotka tukevat toistensa onnistumista. Asian mukavuutta lisää vielä se, että on joku jonka kanssa jakaa näitä mukavia asioita. Ikävää on se, jos tulee esteitä kuten sairautta tai muuta ei-toivottavaa, ja tällöin täytyy liikunnasta luopua. Ainakin omalla kohdallani muutokset suuntaan sun toiseenkin käyvät suhteellisen nopeasti. Joitakin päiviä vailla liikuntaa, ja kynnys aloittaa uudelleen tulee päivä päivältä korkeammaksi. Myös ruokavalion osalta on samaa ilmiötä havaittavissa. Suklaata ja keksejä yhtenä päivänä, ja johan niitä helposti tekee mieli seuraavanakin päivänä. Eli omalla kohdallan

Kesän 2013 fiiliksiä

Tässä muutama kuva viime kesältä. Eelis oli valmiudessa, kun kakku kannettiin pöytään.   Ja kakun voimalla jaksoikin sitten ahertaa puutarhahommissa, kun muut laiskottelivat.    Voi sitä ihanaa juuri pestyn maton tuoksua. Elämä voi olla ihanan yksinkertaista!

Vilinässä

Viime viikon kokeilin katukuvausta Helsingin reissullani. Tässä muutama otos.     Pirteää punaista kesän kunniaksi...   Monet jalat pitivät kaupungin rytmiä hengissä. Lieneekö syynä kesä ja lukuisat turistit, mutta koin rytmin nyt olevan vähän rauhallisempi kuin arkena aiemmilla vierailuillani Helsingissä. Tai voihan olla, että New Yorkin rytmissä oltua meno muualla tuntuu vähemmän hektiseltä. Ja olihan siellä Jäbäkin liikkeellä.

Uusissa maisemissa

Kävin perjantaina Helsingissä, ja päätin kokeilla myös siellä katukuvausta. Tässä on muutama otos tältä reissulta. Tämä rakennus teki arkkitehtuurillaan minuun vaikutuksen. Niin selkeä ja samalla vaikuttava. Samassa kuvassa yhdistyvät myös samalla eri aikojen tyylejä ... täydentäen toisiaan.   Keskustassa  kuului mukavaa musiikkia. Löysinkin "pullomiehen" luokse, jossa oli väkeä kuuntelemassa. Ohi kulki pari nuorta naista, joista toinen totesi "Mitä ihmeellistä tossa pullomiehessä oikein on? Jotkut oikein tulee sitä tänne katsoon." Omasta mielestäni "pullomies" toi iloa ja piristystä päivään leppoisuudellaan ja luomallaan musiikilla. Kulkiessani kadulla eteenpäin, kuulin pillin vihellyksiä. Suuntasin kohti ääntä, ja löysin risteyksestä poliisin ohjaamasta liikennettä. Sitä oli hauskaa jäädä seuraamaan. Oli vähän niin kuin kapellimestari orkesteria johtamassa. Vielä ennen rautatieasemaa, löysin hauskan näkymän. Lokki oli parkkee

Kesäfiilistä

Helleaalto pyyhkäisee kotiseudulla. Kesäfiilis vaikka lomaan vielä useampi viikko aikaa.   Tässä muutama kuva tältä päivältä.   Koristeomenapuussa on kukat hehkeimmillään. Luumu- ja kirsikkapuut jo varistivat kukinnot maahan. Ja kyllä ne siinäkin kauniita ovat. Eelis ahkeroi puutarhassa, joka on tällä hetkellä ... no... rehevässä kunnossa.     Ja sitten vielä kätevä emäntä kasvohoitoineen. Niin on homma hallussa.   Hauskaa hellepäivää teille kaikille!   PS. Oiva yhdistelmä = hellepäivä + mustat nahkapenkit autossa.        

Kadulle

Tänään sitten aloitin kuvaamisen kadulle jalkautuen. Lähdin ennen työpäivän alkua rohkeasti kameran kanssa ihmisten pariin kokeilemaan kuvaamista.   Aluksi olo aika hämmentynyt ja mietin kehtaanko kuvata siten, että ihmiset ovat kuvassa. Ajattelin kuitenkin yrittää. Vielä ensimmäisellä kerralla kuvaaminen melkoista näppäilyä sieltä täältä, mutta sain kuitenkin kuvia otettua. Ja sehän se olikin perustavoite tälle kerralle. Jännää muuten se, miten tuli ympäristöä havainnoitua. Keskeisinä juttuina kello kahdeksan ajalta aamulla jäivät mieleen katujen hiljaisuus, pyöräilijöiden ja työmiesten runsaus. Takon kulmalla oleva portti oli aika vaikuttavan näköinen. Vaikka olenkin näitä katuja jo reilut 40 vuotta taapertanut, en ole tätäkään kohtaa aiemmin huomannut. Oli kyllä mukava löytö. Joten kaikkea sitä löytää, kun ajan kanssa katuja kulkee ja tarkasti ympärilleen katselee.

Uuden luovuuden lähteillä

Olen viime syksystä lähtien miettinyt, miten voisi löytää uusia luovia, täysin uudenkinlaisia tapoja ajatella ja toimia. Vaara jumiutua vanhoihin - sinänsä ehkä toimiviinkin - tapoihin on suuri, kun elämä tuntuu kulkevan eteenpäin omalla painollaan. Elämä on tuolloinkin hyvää arjen rutiineineen ja perusrytmeineen.  Kuitenkin jossakin minussa on herännyt ajatus, että voisiko tehdä toisinkin... löytää jotakin uutta. Ei ehkä kauhean perustavanlaatuista, mutta vaikka pisarankin kokoista. Mutta miten löytää uutta, kun on jo muodostunut suhteellisen luutuneet tavat? Onko luovuus sokeassa pisteessä, pystyykö uudenlaista luovuutta vielä löytämään? Elämässä on niin kovin paljon löydettävää ja koettavaa. Pidän kyllä rutiineista, mutta en ole ihminen, joka viihtyisi samoissa kaavoissa liian pitkään. Elämässä pitääkin olla riittävästi eloisuutta ja vaihtelua, jotta mieli säilyy eloisana. Muutos voi olla iso tai pieni, kuten se, että  istuukin yhtenä päivänä ruokapöydässä eri tuolille, käyttää uud